Kerran löysin pienenä (kolmos- tai nelosluokalla?) metsästä puusta pudonneen linnunpöntön. Siellä oli kuolleita poikasia. Pönttö oli ihan mätä, niin että ei ihme että se oli pudonnut. Hetken mielijohteesta irrotin yhden laudoista. Siinä oli ruosteisia nauloja pystyssä. Tökin ne poikaset niihin nauloihin. Eräs serkkuni oli mukana ja näki tämän kaiken ja yritti selittää että se oli julmaa. Luulen että se mitä tein järkytti häntä, mutta hän ei osannut selittää sitä kunnolla. Eihän kuolleille oikeastaan voi olla julma. Kieltämättä nyt kun ajattelen en ymmärrä mitä päässäni silloin liikkui. Ehkä minulla oli tarve tutkia kuoleman luonnetta hieman tarkemmin.

tsiisus...

En ole ikinä henkilökohtaisesti ollut missään niin hirveässä paikassa kuin meillä kotona. Koko ajan joku on surullinen tai vihainen tai pettynyt. Vihaan sitä. Sitten jos syksyllä pääsen omaan kämppään voin lopettaa lääkkeet. Tällä hetkellä se tuntuu taivaallisen lohduttavalta ajatukselta. Kuten myös ajatus vahvemmista lääkkeistä, mutta niistähän ei tunnetusti seuraa kuin pahaa. Jos joskus perin tämän talon aion polttaa sen ja tanssia hullusti nauraen ja ulvoen sen ympärillä. Ja piru periköön sen naapurin joka hälyttää palokunnan.

The Avalanches - Since I Left You

siis mitä hittoa. xD älä välitä musiikista, keskity tarinaan. Tiesin kyllä että Avalanches on aika hiton mahtava mutta aina se yllättää.

Also, kauniita kuvia. Unia. Jotain. hmm...

Great scott. Kirjoitukset ohi. Ikuisesti. Paitsi että uusin äikän syksyllä. Ehkä. Muuten mulla ei olekaan enää mitään päämääriä paitsi olla rikas ja onnellinen.

Helvetti. Psyka meni ihan vituiksi jos saa sanoa suoraan.

Katsoin 70-luvun kulttileffan nimeltä the Wicker Man. Huomenna samaisen tarinan 90-lukulainen persio, tarkoitan versio. Tällä hetkellä pohdin, mitä ihmisen oikeastaan pitäisi uskoa, kuten varmasti on aivan loogista sen leffan jälkeen. Niin loogista kuin uskonasioiden miettiminen ikinä.

Vaikka olen kyllä ollut jo vuosia sitä mieltä että 'puhtaissa' on jotain sanoin kuvaamattoman huvittavaa/ärsyttävää/herkkää/jotain muuta, mitä? Luulen että jos menisin Vatikaaniin suurin osa ajasta kuluisi lattialla pyöriskelemiseen ja epätoivoisiin yrityksiin lopettaa nauraminen. Sen jälkeen ostaisin rukousnauhan ja heiluttelisin sitä pääni päällä.

Oikeasti olen jossain syvällä sisimmässäni erittäin harras ja spiritualistinen ihminen.

Hirveä alemmuudentunne.

Hän sai nimekseen Traumfänger.
Luonteeltaan hyvin paljon Nasun kaltainen.
Hänellä on tarttuvia harhoja.
Huomaa lävistetty nenänvarsi.
...luulen että vaihdan silmien värin.

Tänään oli taas joku niin sekopäivä ettei mitään rajaa.
Aloin tänään itkeä ainakin kahdesti lukiessani psykaa. Ihan tuosta noin vaan, en ollut edes yhtään alakuloinen. Mikään ei tänään ole minkään arvoista. Hassua on että se on alkanut häiritä minua siinä määrin että tunnen oloni lievästi ärsyyntyneeksi vasta nyt kuuden maissa.
Aika laadukasta tulla mökkihöperöksi oltuaan melkein yhden päivän kotona.

Tänään koulumatkalla viheltelin kauneimpien joululaulujen parhaita kohtia. Lyseon portille saapuessani hymyilin koska taivas oli tavallista valoisampi. Se oli harmahtava lemmikinsävyinen, lännestä lilaan vivahtava ja idästä sininen. Pidin ovea auki kärryä työntävälle keittäjälle ja vessassa onnistuin levittämään ripsivärin vasemman silmän alaluomen ripsiin tavallista kauniimmin.
Harmittelin sitä että unohdin Pyjamapäivän mutta ainakin kadun erhettäni joten olen monin verroin parempi kuin kaikki ne jotka luulevat voivansa noin vain sivuuttaa näin tärkeän päivän.
Laulettuani tarttuvia viisujani pari päivää tulin siihen tulokseen, että tuotantoni on liian pienen yleisön matskua. Kun epämääräiset naurahdukset vaihtuivat tukahtuneisiin "ei enää"-huudahduksiin peruin levytyssopimukseni.

Kaiken kaikkiaan tänään menee hyvin.

Sydän vieteristä ja rattaista
tai lasista.
Sydän vailla luottoa.
Sydän väärällään turhuutta.
Sydän paikallaan,
paikkansa kullakin.

Tänään oli kumma päivä. Aamulla istuin laulamassa lautasella lojuvalle pillerikouralliselle. Kas näin se meni:

Hei hei Pillerimies
ken kaikki keinot ties.

Pilleri, pilleri
onko taskussas'
hilleri?

Diileri, diileri
onko taskussas'
pilleri?

Myönnän itsekin ettei tuo viimeinen säkeistö vastannut ihan aiempien tasoa...
Ostin elokuvan tänään. Maltan tuskin odottaa että pääsen katsomaan sen. Ranskalainen elokuva. L'outremangeur alkuperäiseltä nimeltään. Perustuu graafiseen novelliin elikkä kansankielellä ei-strippimuotoiseen sarjakuvaan. Aikuisten oikeesti.
YO-stressi on kipuamassa lähes vaarallisiin arvoihin. En enää pysty nukkumaan ja syön käsiäni enkä enää kykene muuhun. Kyllä se siitä.... Kyllä se siitä......

Viikon virhediagnoosi: vastaus olikin koko ajan silmieni edessä: se on fallinen fiksaatio eikä histrioonisskitsotypaali persoonallisuushäiriö. Niin alkeellista!!

Minua masentaa se epämääräinen tieto etten tule koskaan tekemään mitään oikeasti hyödyllistä. Olen ihanteiltani sosialisti mutta ainoa asia mikä minua kiinnostaa on viihdyttää itseäni todennäköisesti ennenaikaiseen kuolemaani asti. En tule ikinä tekemään niitä asioita joista uneksin enkä tule olemaan hyödyksi lajilleni. Inhoni lapsia ja raskausarpia kohtaan poistaa minut automaattisesti geenialtaasta joten en tule olemaan edes uuden ylivertaisen ihmisrodun alkuäiti. Ajattelin tätä kaikkea eilen lukiessani psykologian kirjoituksiin ja tajusin etten halua tehdä elämässäni muuta kuin piirtää ja kirjoittaa. Katsella juttuja ja kuunnella juttuja ja miettiä juttuja ja pyörittää niitä päässäni ja keksiä sitten omia muille katseltavaksi ja kuunneltavaksi. Ja mitään muuta ei ole.

Kas tässä karkea pikaväritysversio lapsia syövästä alimittaisesta hirviökeijustani käsissään vauvan reisiluusta tehty huilu.

"Eihei Dogen speculated that the universe is born and dies as many as 5000 times every second."

Menetän kiinnostukseni keskusteluohjelmaan ja alan sen sijaan kaivella etusormen kynnellä lattialautojen rakoa. Toivon löytäväni rahaa mutta saan saaliiksi vain hiekkaa ja harmaata hahtuvaista pölyä. Istumme Simonin huoneessa katsomassa telkkaria. Seinät on peitetty lehdistä leikatuilla kuvilla. Kaikilla kuvien ihmisillä on nastat tai nuppineulat silmien ja suun päällä. Simon ei ikinä tunnu kuulevan kun häneltä kysyy niistä. Joskus kun hän ei ole paikalla mietimme muiden kanssa mahtaako hän yrittää hieman liikaa. Naapuri leikkaa nurmikkoa. Laitan ikkunan kiinni.

Kuusi viikkoa aiemmin nimeltämainitsemattoman kaupungin nimeltämainitsemattomassa osassa nimeltämainitsemattomassa tutkimuslaitoksessa tarkemminmäärittelemättömänä ajankohtana sattui hälytys. Yksi säiliö meni rikki, yksi vartija löydettiin useasta eri paikasta ja yksi epäilyttävän tilava ja siisti ilmanvaihtokanava menetti pari ritilää. Seurauksena oli kaaos. Monta tärkeää miestä herätettiin ja useat heistä olivat ensin hyvin ärtyneitä ja sitten hyvin hyvin huolestuneita.

Samaan aikaan toisaalla tapahtui paljon mielenkiintoista ja hämmästyttävää mutta ketään ei juurikaan kiinnostanut.

Olen varma että vasemman käden etu-ja keskisormeni ovat lähdössä irti. Voiko vyöruusu tulla sormiin? (Voiko vyöruusu kehittyä spitaaliksi?) Eilen tuijotin kättäni varmaan kymmenen minuuttia ja yritin erottaa siinä mätänemisen merkkejä. Äiti vain katsoi minua oudosti kun yritin selittää. Sen on pakko olla aivoperäistä. Synapsit vain surkastuvat käytön puutteessa. Minusta tuntuu että kuulen kuinka kelloni tikittää. Paitsi että se on korvia huumaava GONG GONG GONG niin kuin kirkonkellot. Ihan kuin All Dogs Go to Heavenissä. Korkeammat aivorakenteeni tulevat rytinällä alas...

KUINKA TÄSSÄ MELUSSA VOI AJATELLA!?

 

...TERAPIAKIRJOITUSTA!!

...Clive heräsi tuntemattoman miehen vieressä motellissa. Näin ollen hänellä oli jo valmiiksi pahoja aavistuksia ja hakeuduttuaan respaan hänen epäilyksensä saivat vahvistuksen. "Voi paska", hän vinkaisi. "Olen Texasissa."

Kuukauden teema: omistusoikeus
Kuukauden tunnussana: Esteettinen kauneus
Kuukauden aforismi: "Periaatteesta puollan periaatteista luopumista."
Kuukauden valttikortti: Cauldron Dance (MtG)

Että osaa ärsyttää ihmiset jotka kuvittelee että piirretyt on lapsia varten. Palava kivi päähän sille joka niin väittää. Ostin ja katsoin juuri joskus kymmenen vuotta sitten kriitikoiden ylistelyistä huolimatta ainakin Suomessa flopanneen Rautajätin enkä ole aikoihin liikuttunut leffasta näin paljon vaikka olenkin tämän jo nähnyt kolmesti aiemmin. Kieltämättä 99,9% tämän vuosituhannen puolella ilmestyneistä jenkkipiirretyistä on sielutonta paskaa, sellaista mitä kaavitaan zombikattilan karstarasvasta ja lämmitetään mikrossa. Tämä tietenkin pitää paikkansa melkein kaiken Amerikasta tulleen kohdalla mutta jotenkin piirrettyjen kohdalla se on minusta aivan erityisen kammottavaa. Kaikki hyvät piirretyt joko floppaavat tai kaatuvat johonkin muuhun.

Vihaan massoja ja vannon että jonakin päivänä massatkin tiedostavat olemassaoloni ja vihaavat minua.

Niin lyhytkatseista kuin tällaista onkin pohtia julkisessa nettiblogissaan, tahdon sanoa että jos ikinä minut saadaa kädet punaisina kiinni suorittamasta jotain sentapaista kuin mitä ei-niinkään-väärinymmärretty-kuin-pähkähullu taiteilija Ed Gein teki, olen jo varhaisessa vaiheessa tehnyt itsestäni diagnoosin: hirviömäinen äiti ja tekopyhä isä. Mitä muuta sellaiselta paritukselta voi odottaa kuin täydellistä narttua? Seuraan kauhistuneella mielenkiinnolla pikkuveljeni kehitystä jossa alan jo nähdä tuttuja piirteitä...

En nyt yritä ilmaista että minulla olisi mitään sanottavaa himoa leikata irti naisten häpyhuulia mutta eihän sitä koskaan tiedä. Eikä Ed Gein sitä paitsi tainnut pitää itseään taiteilijana...

Ja mikä helvetti on "pähkä"?

Minä kun toivoin jo teiniangstini teiniangstanneeni. No jaa.

Layout on vieläkin aika vakavasti vaiheessa. Mutta nyt alkaa jo näyttää paremmalta. Onneksi olen niin oma-aloitteinen ja ovela että sillä pieksee vaikka ketun joka on juuri nimitetty oveluuden professoriksi Oxfordin yliopistoon. Vaihdoin sivupohjan tekstin väriä ihan itse! Jos vielä jaksaisin laittaa fotarin päälle...

What is this shit?!

Miksei kukaan ikinä silitä mun niskaa? Onko se Kiellettyä? Haarat, pakarat ja rinnat ovat Kiellettyjä, itse asiassa nykyään melkein kaikki on Kiellettyä. Symboloiko niskan koskeminenkin pelkkää karkeaa eläimellistä paritteluviettiä vai voisiko jonkin kohdan koskeminen olla merkki pelkästä epäitsekkäästä välittämisestä? Eläimille osoitetaan platonistakin kiintymystä silittämällä mutta ihmisille se pitää tehdä sanoin. Silti kukaan ei ikinä sano mitään koska pelkää tulevansa väärinymmärretyksi. Puhutaan henkilökohtaisesta reviiristä ja näkymättömistä kuplista. Pelkäävätkö ihmiset todella toisiaan niin paljon? On kauhean Vaarallista paljastaa itsensä muille, erityisesti sisäisen minänsä paljastaminen, vaikka pinnan paljastelu on paljon tarkemmin lailla säädeltyä. Tämä kaikki masentaa minua suunnattomasti. Huomenna aion silittää ihmisiä enemmän. Ja ylihuominen olkoon Selityspäivä, jolloin oion vääristyneet ihmissuhteet.